This is serenity

Viimeinen perjantai

2010-08-20T14:30:00.004+03:00

Tänään oli viimeinen työpäiväni. Ei toivottavasti viimeinen työpäiväni ikinä, mutta viimeinen ainakin nykyisessä, nyt tietenkin entisessä työpaikassani. Ehdin painaa töitä labralla vähän päälle vuoden ja totta puhuen en olisi voinut pyytää parempaa työpaikkaa, joten itkuhan siinä pääsi, kun pomo ojensi syliini meikkipussin, josta paljastui ...

naisellinen työkalusetti, josta ainakin sakset pääsevät aktiiviseen käyttöön (en ole mikään remonttireiska ja jonkin hajotessa törkkään ruuvimeisselin mielummin miespuolisen kaverin käteen) ...

ja nykynaisen niksikirja täynnä oikeasti hyödyllisiä vinkkejä tahranpoistosta kattaukseen ja autonhuoltoon (!!!).
Lisäksi pussista löytyi pienikokoinen taskulamppu esimerkiksi sähkökatkosten varalle.

Työpäivän jälkeen sohvalla köllötellessäni iski vihdoin se kauan odottelemani "Miten ihmeessä mä pärjään yksin vieraassa kaupungissa?!" -paniikki. Vaikka olen tottunut yksinoloon ja matkustellutkin omatoimisesti, omilleen muuttaminen tuntuu yhtäkkiä valtavalta harppaukselta. Vaikka vanhempani vakuuttelevat jatkuvasti, että pärjään varmasti, jokin kumma sisäinen ääni jaksaa kyllä vouhottaa kaikista mahdollisista haasteista ja ongelmista. Pystyn niin kuvittelemaan itseni seisomassa yksin keskellä yksiötäni ajatellen "Mitäs nyt?".

Filthy, disgusting, revolting ... brush

2010-08-14T10:09:00.005+03:00

Pitihän se arvata, että juuri kun on suunnitellut lähtevänsä pitkälle lenkille pitkästä aikaan niin eiköhän taivaanranta maalaudu mustaksi. Viisi minuuttia pilvien tummumisesta taivas repesi kokonaan ja maahan asti piiskaava sade selätti täysin suunnitelmat leppoisesta aamujuoksusta.

Reippailun sijaan päädyinkin koneelle harjoittamaan istumalihaksiani ja harhauduin erääseen meikki-blogiin, jonka meikkisutien puhdistamista käsittelevä päivitys sai minutkin vihdoin tarttumaan omaan ehostusarsenaaliini. Ohjeet putsaukseen eivät olisi voineet olla helpommat: valuta 3/4 vettä ja 1/4 shampoota muovikulhoon ja huljuttele sutejasi kulhossa. Jos ja kun välineesi ovat meikistä, ihon rasvasta ja ilman pölystä likaiset, kulhon vesi värjäytyy ruskeankirjavaksi. Kaada vesi välillä pois ja toista sama toimenpide niin monta kertaa kunnes kulhon pohjalla oleva vesi ei enää vaihda väriä. Suteja voi huljutella kulhossa yksi tai useampi kerralla, ihan miten itse tykkää.

Tältä oma kulhoni näytti ensimmäisen (ja yhden ainoan!) sudin jälkeen:

Sanalla sanoen kuvottavaa!

Vaikka Beautyfool-blogin kirjoittaja suosittelee käyttämään vauvashampoota, päädyin itse lorauttamaan veden sekaan Erittäin Hieno Suomalainen Mustikka-shampoota, joka on tarkoitettu erityisesti kuiville hiuksille. Näin pesun lisäksi sudit saivat mukavan tuoksun.

Pesun jälkeen välineet asetetaan kuivumaan pyyhkeen tai talouspaperipalan päälle. On myös tärkeää muistaa "muotoilla" sudit oikeaan muotoonsa, sillä erityisesti keinokuituisilla sudeilla on tapana jämähtää kosteana siihen muotoon mihin ne on jätetty.

Meikkisutejahan minulla ei ole kovin montaa, joten aikaa tuskin meni kymmentä minuuttia enempää. Toimenpide on kuitenkin varmasti senkin vaivan arvoinen, sillä oma rasvaisuuteen taipuvainen ihoni ei varmasti arvosta sutien harjasten välissä pesiviä pöpöjä.

Mission accomplished!

Warmth

2010-08-11T19:53:00.003+03:00

It's Ralph Lauren and it's pure perfection.
En jaksaisi millään odottaa viileitä syysiltoja ja tähän ylisuureen puuvillaneuleeseen kääriytymistä.

2010-08-06T23:48:00.001+03:00

Living in the moment is totally overrated.

A girl should be two things: classy and fabulous

2010-08-06T10:15:00.002+03:00

Tallinnassa ei oikeastaan edes voi välttyä ostoksilta. Minäkin vannotin itselleni, että kaikki turha saa jäädä hyllyihin, mutta a girl needs her jewellery, right?

Tere

2010-08-06T09:01:00.003+03:00

Teimme eilen päiväristeilyn Suomenlahden toiselle puolelle. Säätiedotuksen lupailemasta puolipilvisestä säästä ei ollut tietoakaan astuessamme ulos terminaalista tihkusateeseen. Kylmä ulkona ei ollut, mutta nahkasandaaleilla lätäköissä käveleminen inhotti ja päädyimmekin viettämään suurimman osan päivästä sisätiloissa (aka shopping). Lounastamassa kävimme kyllä vanhassa kaupungissa ja samalla sain räpsittyä muutaman todella "korkeatasoisen" turistikuvan. Viimeinen otos on aivan Viru-keskuksen liepeiltä India-festivaaleilta, jossa aukiolle kerääntyneet Hare Krishna -liikkeen kannattajat "juhlivat" tanssin ja laulun säestäminä. Värikkäisiin sareihin pukeutuneista naisista olisi saanut varmasti enemmänkin kauniita kuvia, mutta en uskaltautunut syvemmälle väkijoukkoon mukaantempautumisen pelossa.

Poutasäästä saimme nauttia vasta laivan kannella, jossa vietimme suurimman osan paluumatkasta. Ilta-auringosta nautiskelu sujui helposti masu pullollaan Buffet-herkkuja, käden samalla hamutessa suklaalevyn rapisevaa paperia pitkin iltaa.

Perheen tyttöjen (äiti tykkää tästä) päiväreissu oli mukava päätös viimeiselle lomaviikolle. Mamma palasi töihin jo tänään, itse aloitan raskaan työn raatamisen maanantaina ja siskokin painaa takamuksensa koulun penkille taas tiistaina. Pelottavaa ajatella, että välivuoteni päättyy lähes kolmen viikon kuluttua ja palaan itsekin kouluun. Niin tai no yliopistohan eli ole koulu, se on yliopisto, kuten ystäväni kerran pontevasti asian minulle ilmaisi.

♥

2010-08-02T10:38:00.002+03:00

Out in de pub. I think we ar headin to a nite club. Dont really want to go :-( wud prefere if you were here :-)

Yleensä en innostu keskellä yötä saapuvista tekstiviesteistä, mutta tämä nyt oli aika söpöä.

Out and about

2010-08-01T11:33:00.003+03:00

Sex on the beachin (sekoittelin myös holittoman version siskolleni ja kaverilleni ja nimesin sen kekseliäästi Snog on the beachiksi), omatekoisen pizzan ja mustikkapiirakan kanssa vietetty alkuilta lupaili onnistunutta visiittiä myös kuppilan puolella, mutta paikan päälle päästyämme pettymyksen aalto pyyhkäisi ylitseni kuin tsunami. Paikallisen "yökerhon" tyhjä tanssilattia alkoi hihityttämään muistellessani etelän täyteenpakattuja klubitiloja ja baaritiskillä tanssivia ihmisiä. Parin virvokkeen jälkeen tanssilattia otettiin kuitenkin haltuun perinteiseen tapaan ja kotiutuminenkin tapahtui vanhan kaavan mukaan hetki ennen pilkkua.

Vaikka lomani ei olekaan vielä ohi, olen päättänyt palata arkirytmiin. Tämä koskee lähinnä elämäntapoja - alkoholilla läträäminen loppuu tähän ja töppöset suunnataan kohti lenkkipolkuja. Keho suorastaan huutaa liikuntaa, kaurapuuroa ja säännöllisyyttä - samaa ei voi sanoa mielestä, joka jäisi mielellään vielä vapaavaihteelle.

Trial and error

2010-07-31T09:24:00.003+03:00

Olen kipeänä - ihan sairas. Diagnoosi ei voisi olla selvempi: Post Holiday Depression.

Palasimme maanantaina viikon kestäneeltä rymylomalta Kyproksen Agia Napasta, ja vaikka paluu kotisuomeen tuntui erityisesti maanantai-aamuna mahdottoman hyvältä, loman jälkeinen alakuloisuus on ollut tiistaista lähtien jokapäiväistä. Asiaan saattaa toki vaikuttaa myös se, että osa meistä reissulasseista potee tällä hetkellä angiinaa, osalla on silmätulehdus ja kaikilla jonkinnäköinen virustauti. Olo ei siis ole ollut mitenkään päätähuimaavan hehkeä eivätkä nämä Suomen ennätyslämpötilat ainakaan ole helpottaneet kuumeista oloa.

Itse lomasta sen verran, että se oli tähänastisen elämäni tavallaan paras ja kamalin matka. Päivät kuluivat pitkälti saman kaavan mukaan; aamupäivä maattiin auringossa, ilta viiletettiin ulkona - eikä ohjelmaan todellakaan kuulunut välipäiviä! Tapahtumarikkaaseen viikkoon kuului muun muassa yksi pimennossa oleva ilta/yö ja herääminen tuntemattomien ihmisten vierestä, silmätulehdusepidemia (joka ei onneksi yltänyt koskaan minuun) ja palava parveke (oi kyllä!) - ja nämä pikkuseikat ovat vasta pitkän listan alkupäätä. Viikon biletysputki vaati veronsa ainakin siinä mielessä, että kotiinlähtöpäivänä kävin sellaisilla ylikierroksilla, että luulin oikeasti tulleeni hulluksi! Loma ja sen tapahtumat voisi oikeastaan summata yhdellä sanaparilla: trial and error. Paljon meni vikaan ja paljon olisimme voineet tehdä toisin, mutta toisaalta elämä on edessämme juuri virheitä ja kokeilua varten. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta haluaisin vain takaisin tuolle lomalle, kuulostaa ehkä hullulta, mutta tunneherkkänä ihmisenä jätin paljon itsestäni Napan kuumaan aurinkoon.

Opiskelujen takia epäilen, että tulevana syksynä/keväänä reissaaminen jää kokonaan pois kalenterista (miinus tietenkin Suomen sisäinen juna - ja bussimatkailu - looking forward to it VR [aka Very Reliable]). Matkustelun sijaan lähdenkin seikkailulle, jollaisella en ole aikaisemmin ollutkaan - pääsen aloittamaan uuden elämän kaukana kaikesta tutusta ja se kuumottaa sisuskaluja hurjasti! Yliopisto-opiskelut alkavat alle kuukauden päästä ja olen samanaikaisesti innoissani ja kauhuissani. Pelkään etten pärjää yksin, mutta toisaalta olen vakuuttunut siitä, että minusta tulee vain onnellisempi saadessani vihdoin itsenäistyä.

Facial issues

2010-07-16T08:59:00.004+03:00

Harrastin eilen vähän shoppailua apteekissa ja ei muuten ollut halpaa - kolmen tuotteen yhteissumma lähenteli neljääkymppiä! Yhden tuotteista tiedän täyttävän lupauksensa ja hinnan perusteella olisi parempi, että uutuusparikin tuottaisi jotain tulosta.

Minulla on aina ollut huono iho, ihan ala-asteelta asti. Viimeistään yläasteella ja pubertiteetin puhjetessa naama kukki sellaista vauhtia, että mikään meikki ei olisi niitä näppyjä peittänyt. Tuolloin en käyttänytkään meikkiä, korkeintaan ripsaria, ja elättelin toivoa epäpuhtauksista vapaista kasvoista. Vasta viime kesänä kasvojeni iho jotenkin ihmeellisesti parani ja näppyjä oli yksi siellä toinen tuolla - erittäin kiva juttu esim. YO-kuvaa ajatellen.

Näppyvapaasta naamasta sain nauttia suurinpiirtein puoli vuotta kunnes all the hell broke loose. E-pillereiden aiheuttamat hormonaaliset muutokset ulottuivat luonnollisesti myös kasvoihin ja naamaan ilmestyi järkyttäviä paukamia, jollaisia minulla ei ole koskaan ennen edes ollut! Needless to say, vaihdoin pillerimerkkiä heti ja tällä kertaa sain kokeiltavakseni aknenkin hoitoon tarkoitetun hormonivalmisteen. Ainakaan viikon käyttö ei ole vielä vaikuttanut ihon kuntoon, mutta myönnettäköön, että tällä helteellä ja auringonsäteillä voi olla jotain vaikutusta asiaan. Luin jostain, että iho pyrkii puolustautumaan UV-säteitä vastaan nostamalla enemmän rasvaa ihon pintaan - tästä johtuu naaman kiiltely kesäpäivinä myös niillä, joilla on muuten kuiva iho.

Koska kasvojen hikoilu aiheuttaa minulle inhottavaa syheröä entisestään, tavallisen aurinkorasvan käyttö kasvoilla vain pahentaa tilannetta. Koska reissuun lähdetään jo kolmen (!!!) päivän päästä, oli jo aikakin hankkia erityisesti kasvoille suunnattu aurinkosuoja. Pienen googlettelun jälkeen päädyin hankkimaan Eucerinin Sun Fluid Mattifying +50 rasvaa, joka sopii sekaiholle, on vedenkestävä ja ei ainakaan purkin lupausten mukaan tee ihoa kiiltäväksi. Plussaa vielä testaamaton rasva saa korkeasta SP factoristaan.

Toinen uusi tuttavuus on Zinkosal-P -sinkkitahna, jolla sanotaan olevan vaalentava vaikutus finneistä jääneisiin punaisiin arpiin. Olen lisännyt tahnaa vasta pari kertaa punoittaviin kohtiin, joten mitään ihmemuutoksia en vielä odotakaan, mutta katsotaan... Jännittää vain minkälaisen jäljen tahna jättää ruskettuneeseen ihooni ... toisaalta vaalea laikku on mielestäni helpompi peittää kuin punainen syherö.

Vasta keväällä markkinoille ilmestynyt Acnicyl Cream on aknen ja ihon epäpuhtauksien hoitoon tarkoitettu finnejä kuivattava rasva. Ainakin minulla ja siskollani voide on toiminut ja eilen ostamani tuubi onkin jo toinen käytössä. Itse olen levittänyt rasvaa iholleni vain iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja antanut sen sitten vaikuttaa yön yli. Rasva saattaa vähän kirvellä, mutta itse olen kuitenkin pitänyt tätä vain positiivisena asiana - nipistely merkitsee vain sitä, että tuote toimii! Kaikkiin näppyihin voide ei kuitenkaan ole vaikuttanut ja joskus aamulla ihonsisäisestä paukamasta onkin muodostunut ihon pintaan noussut valkea näppy. Pääasiassa olen kuitenkin ollut tyytyväinen tuotteesen ja sitä tulee kyllä siveltyä ohehko valkoinen kerros päivittäin.

Finnien kuivatukseen liittyen olen kuullut myös paljon positiivista teepuuöljystä ja sen vaikutuksista. Työkaveri kertoi käyttävänsä itse Body Shopin teepuuöljy-sarjan kuivattajaa ja suositteli sitä minullekin. Kuulemma vain pieni tippa öljyä orastavan finnin päälle illalla ennen höyhensaaria ja useimmiten kipeä kohta on kadonnut jo aamuun mennessä. Tämä tuote siis seuraavana hankintalistalla!

One day God sent something percious down from heaven

2010-07-10T18:59:00.003+03:00

Paitsi että Glee on Jumalan lahja kaikille musikaalien, ketterän sanailun sekä mustan komedian ystäville, se on yhdysvaltalainen musiikillinen draamakomedia, jossa McKinley Hig Schoolin opettaja Will Schuester on päättänyt nostaa koulun Glee Club -kuoron (showkuoro) takaisin alkuperäiseen loistoonsa. Enemmän tietoa TV-sarjasta saa yksinkertaisesti googlettamalla, sillä olen liian laiska lähteäkseni avaamaan sarjan juoni-tai henkilöhahmokoukeroita.

Mutta pointtina on: Glee on IHANA! Se on täydellisen viihteellinen, hauska ja mieltä nostattava. Huomaan naamani vääntyvän tyhmään ja naiiviin virneeseen joka kerta sarjaa katsoessani! I'm totally hooked!

Suomessa sarjaa ei tietääkseni myydä DVD:nä, mutta fiksuimmat nettinörtit voivat päästä nauttimaan siitä myös internetin välityksellä (vink vink, korealaiset videosivustot). Itse koukutuin ystävän Lontoosta ostaman DVD:n kautta ... ja paluuta ei ole.

Tuhlaajatyttö

2010-07-10T18:15:00.003+03:00

Näin tulevana opiskelijana rahankäyttö on syksyllä asetettava todelliseen syyniin, mutta nyt kesäkuun palkan ja lomarahat saaneena uskon (ainakin haluan uskoa), että minulla on vähän varaa törsäilläkin!

Olimme torstaina käymässä kaupungissa, kyllä - sitä vettä tuli ihan pirusti, ja alelaareista mukaan tarttui ihanan pehmeä tekonahka-laukku irrotettavalla olkaimella (laukun olkain - onko se edes oikea sana?). Hintaa löytyi vielä alennuksenkin jälkeen 15 euroa, mutta arkisemman clutchin tarve oli sillä heikolla hetkellä suuri.

Hassua, että vielä 18-vuotiaaksi asti käytin äitini meikkejä ja nyt minusta tuntuu, että lähiaikoina olen suoltanut kosmetiikkaan melko suuriakin summia!

Ensin innostuin mineraalimeikeistä ja nyt olen haksahtanut Lumenen Natural Code-sarjaan. Mineraalipuuteri on ollut minulla käytössä nyt muutaman viikon ajan eikä minulla ole siitä oikeastaan mitään valittamista. Sävy Toffee oli minulle alkukesästä sopiva, mutta tänään kävin hakemassa myös sarjan tummimman sävyn, Latten, kesämeikkikokoelmaani. Samalla ostoskoriin päätyi mattameikkivoide, sekin tummimmassa mahdollisessa sävyssä. Upeaa tajuta olevansa niin ruskettunut, että hyllystä on valittava syvin sävy. En tavallisesti käytä meikkivoidetta kesällä ja tämänkin ostin itse asiassa toimittamaan peitekynän virkaa. Normaalisti suosimani MaxFactorin PanStik on tummimmassakin sävyssään liian punertava keltapohjaiselle iholleni.

...

Nyt lähden hikoilemaan kaverin luokse, TV:tä ja drinkkejä.

Verta ja kyyneliä

2010-07-10T09:32:00.004+03:00

There are no words for this

Tai itse asiassa minulla olisi aika paljonkin sanottavaa tästä, mutta jostain kumman syystä en pysty edes muotoilemaan ajatuksiani järkeväksi kokonaisuudeksi.

Eilinen oli kyllä yhtä tunteiden vuoristorataa.
Heräsin jo puoli seitsemältä tarkastamaan josko opiskelijavalinnat olisivat ilmestyneet nettiin, mutta turhaan. Kahdeksan jälkeen lista oli kuitenkin ilmestynyt yliopiston sivuille ja jännityksestä pinkeänä scrollasin sivua alaspäin etsien omaa nimeäni - turhaan! Nimeni ei ollut listalla. Itkuhan siinä pääsi ja kovanluokan perfektionistina myös häpeän ja epäonnistumisen tunteet hiipivät mieleen. En pystynyt edes soittamaan vanhemmilleni, jotka mökkeilivät Pohjanmaalla, vaan lähetin mitäänsanomattoman tekstiviestin, jossa totesin kylmästi etten päässyt sisään.

Alkujärkytyksestä toipuneena onnistuin laahustamaan hakemaan päiväpostin, jossa minua odotti kirjekuori Turun Yliopistosta. "Mahtavaa, kun viitsivät kääntää puukkoa haavassa", ajattelin, mutta avasin kirjeen kuitenkin ...

En muista milloin viimeksi olisin itkenyt niin paljon (ja vieläpä onnesta)! Siskokin purskahti kyyneliin ja me molemmat itkimme ja nauroimme samanaikaisesti. Olo oli epärealistinen ja onnellinen ja helpottunut ja huojentunut.

...

Endorfiinipläjäyksen ja maailmaa syleilevän tunnetilan ansiosta marssin eilen myös kirkolle luovuttamaan verta ensimmäistä kertaa elämässäni! "Valitsit sitten tällaisen viileän päivän ensikerrallesi", vitsailivat hoitajat, kun makasin sairaspedillä neula kyynärtaipeessani. Verenluovutusta ennen ja sen jälkeen on tärkeää pitää huolta nestetasapainosta, sillä verta otetaan kuitenkin naisillakin 450 ml. Vaivanpalkaksi luovutussessiosta saa paitsi hyvän mielen, mutta myös veripisara-pinssin, hengenpelastaja-kangaskassin sekä mehua, keksejä, kahvia ja muuta suolaista. Lisää SPR:n Veripalvelusta voi lukea täältä. Samoilta sivuilta löytyy mm. veritilanne (joka on tällä hetkellä melko huono, joten hopi hopi luovuttamaan!), liikkuvan veripalvelun kalenteri (milloin palvelu saapuu omalle paikkakunnallesi) ja kaikki tarpeellinen tieto, jota tulevan luovuttajan tarvitsee tietää itse "prosessista".

Tänään olisi tarkoitus löhötä auringossa ja nauttia muutenkin kesäpäivästä. Vanhemmatkin palaavat mökkireissultaan ja tiedossa on kuulemma ravintolapäivällinen opiskelupaikan saamisen kunniaksi.

Keskikesän juhlaa

2010-06-28T20:33:00.004+03:00

Viikonloppu oli ja meni. Perjantaina vettä satoi kuin saavista kaatamalla, mutta onneksi lauantai ja sunnuntai olivatkin sitten huomattavasti aurinkoisempia. Kylmä tuuli teki auringonotosta paikoittain melko haastavaa (aurinko tuskin tarttuu iholle hupparin lävitse), mutta onnistuin kuitenkin loppupeleissä polttamaan sekä selkäni että rintakehäni. Auringon lisäksi nautin minilomallani hyvästä ruoasta ja seurasta, niinkuin juhannuksena tapana on, ja juoksin pari mukavaa peruslenkkiä.

Pelkkä sunnuntaipäivän muistelu saa suun kaareutumaan hymyyn, vaikka tavallisesti oudoksun (eli siis inhoan!) tuota "pyhäpäivää". Kesäfiilis on selvästi tarttunut ikuiseen pessimistiinkin.

Töitä on jäljellä enää neljä päivää ja tänäänkin vain istuin takamuksellani sen seitsemän tuntia, vaikka tavallisesti olen menossa ainakin puolet tuosta ajasta. Viikonloppuna on tiedossa Pride-menoa; perjantaina Naistenbileet ja lauantaina joko Burlesque-show that Jenni Vartiaisen keikka. Can't wait!

HOLLA!

2010-06-25T11:17:00.007+03:00

Hieman päälle kolmen viikon päästä, eli tarkalleen 19. heinäkuuta, tämä tyttö suuntaa kohti tällaisia maisemia:

Erään tietyn matkajärjestäjän sivuilla surffanneet tunnistavatkin kohteen varmasti yhdeksi tämänhetken railakkaimmaksi bileresortiksi, eli Agia Napaksi! Tiedossa on siis viikon verran auringonottoa, hyvää ruokaa ja armotonta bailaamista Kyproksen karulla saarella. Matkalle lähdetään tyttönelikon voimin ja vanhemmat jätetään suosiolla nauttimaan Suomen kylmästä mökkikesästä. Jo pelkkä ajatus lähenevästä päivämäärästä saa sukat pyörimään sandaaleissa.

"Odotuslistalla" ennen matkaa on kuitenkin vielä pääsykoetulokset ja päivän mittainen issikkavaellus perheen naisten kanssa. Kesälomakin alkaa melkein viikon päästä, joten edessä on vielä paljon kaikkea mieluista!

photos: http://www.finnmatkat.fi

Words will give you wings

2010-06-12T10:16:00.003+03:00

Nopean laskutoimituksen mukaan pääsykokeiden tulosten julkistamiseen on vielä 27 päivää. Sitä ennen onkin hyvä keskittyä muihin asioihin ja lenkkeilyn ohella yksi mieluisimmista minulle on lukeminen. Kaunokirjallisten teosten lukeminen on viime aikoina jäänyt hävettävän vähälle enkä ole saanut luettua edes joululahjaksi saamaani Siri Hustvedtin uusinta romaania loppuun. Muutama englanninkielinen teos on kuitenkin joutunut syyniin kevään aikana ja vaikka yksikään niistä tuskin tulee koskaan saamaan Nobelin kirjallisuuspalkintoa, ne ovat ennen kaikkea viihdyttäviä - kukin omalla tavallaan.

Malorie Blackmanin nuortenromaanissa Double Cross Tobey haluaa paremman elämän - niin itselleen kuin tyttöystävälleen Callie Rosellekin. Tobey ei halua olla missään tekemisissä paikallisten kaupunkia hallitsevien jengien kanssa, mutta kun hänelle tarjotaan mahdollisuutta tienata suuria summia toimittamalla vain muutama paketti, vain yhden ainoan kerran, kieltäytyminen tuntuu suorastaan rahan haaskaukselta.

Romaanin juonta en lähde tämän enempää avaamaan, ja halukkaat voivatkin löytää plot summaryn wikipedian kätköistä. Kyseessä on kuitenkin jonkinnäköinen yhdistelmä romantiikkaa, jännitystä ja politiikkaa, ja yleisasetelma muistuttaa kovasti Shakespearen Romeota ja Juliaa. Englanninkielisen teoksen kieli oli helppolukuista eivätkä yksittäiset vieraat sanat haitanneet ymmärtämistä. Oikeastaan haastavinta minulle oli pitää mielessä ketkä kirjan henkilöistä olivat "crosses" ja ketkä "noughts"!

Double Cross on uusin tulokas Blackmanin Noughts & Crosses -kirjasarjassa, jossa tapahtumat sijoittuvat maailmaan, jossa tummaihoiset (Crosses) ovat dominoivassa asemassa suhteessa valkoihoiseen (Noughts) väestöön. Sarjan nimi on viittaus peliin, joka tunnetaan Britanniassa nimellä "nought and crosses" - Suomessa tämä ruutupaperilla pelattava peli kulkee nimellä "ristinolla".

Double Cross on ehdottomasti hyvää kesälukemista - huolimatta tummanpuhuvista aiheistaan, juoni kulkee sulavasti eteenpäin ja teksti on helppoa. Kliseiltä ei vältytä tämänkään teoksen kohdalla, mutta kuten jo sanottu, Blackmanin romaani on hyvää aivot narikkaan -viihdettä ripauksella jännitystä ja tiukkoja tilanteita.

Löysin sattumalta netistä myös videon, joka on nähtävästi tv-sarjan traileri. Mielestäni trailerista välittyy hyvin myös romaanin tunnelma ja kertakatselmuksen perusteella juonikin noudattaa alkuperäisteoksen vastaavaa.

In Bed With - "Unshamely sexy stories by your favourite women novelists" on kokoelma enemmän ja vähemmän eroottisia ja romanttisia novelleja. Tämän paperbackin tilasin nettikaupan suosituksesta - "Perfect summer read!". Ja sitä tämä kirja on tosiaan ollut. Novellit ovat enimmäkseen nimenomaan eroottisia, eivät rivoja, ja henkilöhahmot vaihtelevat eläkeläisistä vetreisiin nuoriin aikuisiin - kirja sopii siis kaikenikäisille (ja himonnälkäisille) lukijoille. Takakannessa teosta mainostetaan sanoin humorous, often wicked ja totally sizzling - very true indeed!

Tämänkin kirjan olen ehtinyt jo lukea lävitse, vaikka minun piti säästellä sitä kesän lämpimiin auringonottohetkiin.

Ikuisena romantikkona säästin parhaimman viimeiseksi. Loves Me, Loves Me Not on edellisen kirjan tapaan kokoelma novelleja. Katie Fforden ja Sue Moorcroftin toimittama lähes 700-sivuinen "opus" on täynnä toinen toistaan romanttisempia novelleja nykyaikaan sijoittuvista lomaromansseista viime vuosisadan kiellettyihin tunteisiin. Kaikki panoksensa kokoelmaan antaneet kirjailijat kuuluvat RNA:han, eli Romantic Novelists' Association -yhdistykseen. Tämänkin minun oli tarkoitus säästää lomamatkaa varten, mutta kuinkas sitten kävikään - tällä hetkellä kirjanmerkki lepää sivun 532 kohdalla!

Tähän kirjaan on erityisen ihana uppoutua ennen nukkumaanmenoa tai silloin, kun tv:stä ei kerta kaikkiaan tule yhtään mitään! Kun mitään romantiikkaan viittaavaakaan ei itseltään elämästä tällä hetkellä löydy, Loves Me, Loves Me Not tarjoaa pakokeinon tylsästä todellisuudesta ja hetken aikaa sitä voi kuvitella itsensä rakastetun käsivarsille. Varsin siirappista, mutta niin ihanaa!

Vielä yksi kesän pakollisista lukemisista on Ian McEwanin uusin romaani Solar, joka käsittelee satiiriseen sävyyn ilmastonmuutosta. Voin yksimielisesti todeta McEwanin olevan lempikirjailijani, joten odotan innolla tilauksen naputtelemista nettikauppaan (englanninkieliset pokkarit irtoavat huomattavasti halvemmalla esim. Play.comista kuin Stockmannin Akateemisesta).

Kirjojen maailmoihin uppoutuminen on tällä hetkellä parasta, mitä voisin kuvitella tekeväni pyyhkeellä rannalla maatessani. Tällä hetkellä on kuitenkin tyydyttävä käpertymään sohvannurkkaan - ei sekään paha vaihtoehto.

Adding those finishing touches

2010-06-04T15:47:00.003+03:00

Pitää myöntää, että olo on vähän outo. Taivastelin tuossa eilen isälleni, että mitä ihmettä minä nyt luen? Onneksi yöpöydällä odottaa kasa ihania chicklitejä ja edessä on enää kuukaudenpäivät töitä ennen "todellisen" kesäloman alkamista.

Kokeesta sen verran, että en minä sisään pääse - en Turkuun enkä Tampereelle. Vaikka harmittaa vietävästi, kiukuttelu tai itsesäälissä rypeminen tuskin auttavat asiaa, joten olen päättänyt suunnata katseeni kohti syksyä ja opiskelupaikkaa Tampereen ammattikorkeakoulussa. Ainahan voi hakea uudestaan ensi vuonna. Ja Ruotsistakin on vielä tulokset julkaisematta...ehkä päädynkin viettämään ensi vuoteni Malmössa? Kaikkiin näihin kysymyksiin olen kuitenkin päättänyt palata uudestaan vasta heinäkuussa, kun aihe on ajankohtainen.

Lauantaina pääsen juhlistamaan niin ylioppilasta kuin ammattikoulusta valmistuvaa. Aion myös juhlistaa oman pääsykoerumbani päättymistä. Pakko päästä tanssimaan!

Ch-ch-ch-ch-changes

2010-05-29T09:46:00.006+03:00

Eilinen oli todellinen muutosten päivä, mutta miten nämä kaksi kuvaa liittyvät toisiinsa?

Paras vain yrittää kakistaa uutiset, sillä tällä hetkellä tuntuu siltä, että poksahdan innostuksesta. Kirjoitin jo kuukaudenpäivät sitten, että kävin kääntymässä Tampereen Ammattikorkeakoulun matkailun englanninkielisen koulutusohjelman pääsykokeissa. Tuolloin valittelin kokeen mennen odotettua huonommin ja tulosten tuskin koskettavan minua ainakaan positiivisessa mielessä. Toisin kävi, sillä tämän tytön nimi komeili eilen ammattikorkeakoulun sivuilla!

Koska tiesin opiskelijavalinnan tulosten ilmestyvän sivuille aikaisintaan eilen, selailin epätoivoisesti jo kuuden aikaan aamulla (en saanut enää unta, tukkakriisi piti hereillä) internet-sivustoa. Nimet ilmestyivät nettiin kuitenkin vasta puolenpäivän aikaan ja olin pudota toimiston tuolilta (kyllä, surffailen netissä työaikana), kun näin oman nimeni komeilevan 23 valitun joukossa. Eilispäivän aikana ehdin käydä ainakin kahdeksan kertaa tarkistamassa koulun sivuilta, että nimeni on varmasti listalla. Hämäävintä aluksi oli kuitenkin se, että etunimeni ei ole kutsumanimeni, joten joskus minun on vaikea hahmottaa "virallista" nimeäni omakseni - erityisesti lääkärissäkäynti aiheuttaa suuria hämmennyksen tunteita, kun minua puhutellaan ns. väärällä nimellä. Koulun listassa nimeni oli siis oikealla etunimelläni. Aivan upeaa tietää, että tulevaisuus ei ole aivan tyhjän päällä, vaan minulla on opiskelupaikka jonne mennä ensi syksynä! FAB!

Ensimmäisestä kuvasta päästään siirtymään vihdoin toiseen, joka ei liity minuun mitenkään muuten kuin hiusten osalta. Koska minulle oli kasvanut kevättalven aikana järkyttävä juurikasvu, päätin toissapäivänä värjätä hiukseni "omalla" värilläni, eli maantienharmaanruskealla. Kaupasta mukaan lähtenyt väriaine mainosti tuloksen olevan vaaleanruskea - errrr, wrong! Lopputulos oli oranssihtavanpunainen with a touch of brown sillä lisällä, että takaraivooni ja päällimmäisten hiusten alle jäi kullanvaaleita suortuvia. Kevytväri ei ollut tarttunut kunnolla kaikkiin hiuksiin. Torstai-ilta meni kyyneleitä nieleskellen ja perjantaiaamuna heräsin viideltä, koska murehdin vain hiuksiani. Pinnallista, eikö?

En kuitenkaan jäänyt tuleen makaamaan, vaan sain varattua itselleni kuin ihmeen kaupalla kampaaja-ajan. Ajattelin, että ammattilainen varmasti osaa korjata aiheuttamani vahingot ja oikeassa olin. Tukka on nyt tasavärinen, mutta ei sävyltään aivan sitä mitä odotin tai halusin. Halusin kyllä tummanruskean, mutta tulos lähentelee mustaa - not quite what I had in mind. Minulla ei ole koskaan ikinä koskaan ollut näin tummaa tukkaa ja tiedän mökiltä sunnuntaina palaavan äitini saavan sydänkohtauksen. Hänen mielestään hiukseni olivat kauneimmillaan viime kesänä, kun pääni oli täynnä vaaleita raitoja.

Hauskaa miten tukka voi vaikuttaa niin paljon omaan fiilikseen. Mustan tukan kanssa minun tekee mieli meikata silmäni tummiksi ja pukeutua kuluneisiin t-paitoihin ja tennareihin. Uusi tukkani suorastaan vaatii uutta mentaliteettia! Toivon kuitenkin, että kesä haalistaa värin ja pääsen palaamaan viimeistään syksyllä takaisin ruskeaan. Nyt en kuitenkaan jaksa ruveta angstaamaan hiuksistani, sillä tänään tulevat Euroviisut ja minulla on varma opiskelupaikka tiedossa!

pictures: http://www.hairfinder.com/celebv/vanessa-hudgens4.jpg , http://www.tamk.fi/

Freedom is like giving donkey strawberries

2010-05-25T19:16:00.004+03:00

Tänään on kiinnostanut taas ihan kaikki muu kuin lukeminen. Esimerkiksi juuri pikkusiskon upeiden kesäkynsien kuvaaminen. Olisin pyytänyt häntä taikomaan itselleni samanlaiset, mutta parikuukautisen luku-urakan jälkeen niitä kynsiä ei enää ole (tunnustaudun stressipureskelijaksi - tai oikeastaan yleispureskelijaksi).

Ostin tänään myös vaniljajäätelötuutin. Se maistui kesältä, mutta ei läheskään niin paljon kuin kuningatartuutti, jonka korkkaamisen olen jättänyt pääsykokeiden jälkeiselle viikonlopulle. Hassua miten jokin yksittäinen asia (tässä tapauksessa niinkin absurdi asia kuin ruoka) voi pitää sisällään niin paljon nostalgiaa ja tunnetiloja.

Kurkku/nielukipu on kyllä kadonnut, mutta tilalle on ilmestynyt niiskutus ja yleisvoimaton olo. Ja kun on tottunut juoksemaan yli kymmenen kilometrin lenkkejä ja rauhallisenkin polkemisen tuloksena nuori ihminen haukkoo henkeään kuin kala kuivalla maalla, sitä vaan tietää olevansa tosissaan kipeä.

I no speak English

2010-05-24T15:31:00.003+03:00

Heräsin eilen sunnuntaina kamalaan kurkkukipuun, joka jatkui polttelevana tunteena nielussa koko päivän. Jokainen nielaisu aiheutti sietämätöntä tuskaa ja loppuillasta en pystynyt tai edes halunnut puhuakaan. Untakin oli kertynyt ruhtinaaliset neljä tuntia edellisen "yön" aikana, joten olo oli pyhäpäivänä melkoisen hehkeä. Pääsykoekirjoihin en koskenut muistaakseni pitkällä kepilläkään ja sama malli on jatkunut tänään. Englantia olen kyllä lukenut, mutta hieman eri muodossa. Hömppänovellikokoelmasta tuskin on kokeessa apua, kun kysymyksessä on piilokotouttavat käännösteoriat tai merkityksen molekyylit.
Mahtavaa sairastaa juuri näin pääsykokeiden alla.

Aamulla en saanut luettua, koska olin niin toivottoman väsynyt ja kipeä, ja nyt iltapäivällä päässä pyörivät muihin murheisiin liittyvät ajatukset tekevät lukemisesta mahdotonta. Tuntuu siltä, että olen menettänyt kaiken opiskelumotivaationi. En siksi ettenkö haluaisi päästä sisään yliopistoon, vaan siksi, että tiedän sen olevan lähes mahdotonta. Viime viikolla sähköpostiin saapunut etävalmennuskurssin harjoituskoe sai melkein silmät täyttymään kyynelistä. Puolessavälissä koetta meinasin heittää monistenivaskan ikkunasta ulos, mutta hetkellisen "enpystyenosaaenkykene" -kohtauksen jälkeen sain itseni rauhoitettua ja jatkoin kuuliaisesti kahden virkkeen pohjalta kirjoitettavaa novellin kertoja-analyysiä. Päätin, että koska en voi luovuttaa todellisessa koetilanteessa, en voi luovuttaa nytkään. Minulla on paha tapa pyrkiä absoluuttiseen täydellisyyteen ja mikäli en voi saavuttaa sitä, haluan usein heittää pyyhkeen kehään lopullisesti.

Onneksi pääsykokeeseen on aikaa enää vain vähän päälle viikko. Kesäsuunnitelmani hipovat täydellisyyttä ja sisäänpääsy yliopistoon kyllä kruunaisi nuo tulevat kaksi kuukautta, jotka olen päättänyt pyhittää hauskanpidolle ja seikkailulle.

Paint a picture on the wall

2010-05-05T19:35:00.007+03:00

Postissa saapui tänään mieluinen paketti. Maksikirjeen sisältä paljastui viime kuun lopussa (en siis rikkonut omia "ostossääntöjäni") tilatut kaksi valokuvaa, jotka ehdinkin jo alkuillan aikana kehystämään.

Toinen kuvista on ystäväni ottama kuva minusta Gaustatoppen-vuoren huipulla Norjassa. Vuorelle kiipeäminen oli yksi elämäni mahtavimmista kokemuksista, joten halusin itselleni myös jotain konkreettista muistuttamaan viime kesästä ja sen antamista ihanista muistoista. Taka-alalla oleva valokuva on puolestaan minun räpsäisyjäni. Ja nimenomaan räpsäisy. Kuva on otettu Asenne esiin! -tapahtumasta Helsingin Gloriasta ja saattoi vilahtaa jopa blogissakin kyseisenä ajankohtana. Valokuvaan on siis päässyt PMMP:n Mira Luoti. Vaikka kuvan sommittelussa on monta asiaa pielessä, avatessani kirjekuoren tänä aamuna, juuri tämä kuva sai minut hymyilemään leveästi. Minulle siitä välittyy tietty tunnelma, jota en osaa sanoiksi pukea.

En ole vielä täysin varma päätyvätkö nämä kaksi taulua nykyisen huoneeni seinälle vai pääsenkö ripustamaan ne vasta tulevaan ensimmäiseen "omaan" asuntooni. Tälläkin hetkellä omassa huoneessa komeilee naulan kannattelemina kaksi kehystettyä itse tekemää piirustusta ja viiden luontokuvan polyptyykki.

. . .

Niin tänäänhän piti olla se päivä, jolloin minun piti lukea oikein ahkerasti. Aurinko kuitenkin pilkahteli pilvien lomasta aamupäivällä niin houkuttelevasti, että ei siinä auttanut muu kuin vetää juoksutossut jalkaan ja painella lenkille. Lenkin jälkeen en jaksanut enää keskittyä kovin aktiivisesti muistiinpanoihin, vaikka niitä selailikin lusikoidessani puuroa kitaani. Töiden jälkeen jatkoin vihkoni pintapuolista lukemista/selaamista ja kirjasin ylös käsitteitä valmennuskurssin käsitekarttaa varten. Positiivista oli kuitenkin huomata, että jotain oli jäänyt mieleen: pystyin lähestulkoon muistamaan joitakin lauseita ulkoa!

Head in the clouds

2010-05-02T19:26:00.006+03:00

Sain pari päivää sitten pääsykoeartikkelikkeleista tekemäni muistiinpanot valmiiksi ja tänään sitten onnistuin lukemaan vihkosen toista kertaa kokonaan lävitse. Vaikka muistiinpanoissa oli oma työnsä (ensin artikkelien läpilukeminen, sitten alleviivaus, sitten lukeminen kertaalleen kiinnittäen erityistä huomiota alleviivauksiin ja lopulta alleviivausten ylös kirjoittaminen), olen onnellinen, että jaksoin nähdä sen vaivan. Vihkon lukemiseen menee noin 1½ tuntia, mikä on huomattavasti vähemmän kuin se aika, joka minulta menisi lukiessani kaikki kuusi artikkelia. Olen myös tehnyt muistiinpanot kirjan kappaleista ja huomenna tarkoituksenani on tackle those bastards. Tässähän alkaa pikkuhiljaa muodostumaan kukoistava viha-rakkaus suhde pääsykoemateriaaleja kohtaan - enkä ole vielä edes päässyt novellien kimppuun!

Yksi artikkelikokoelman mieluisimmista artikkeleista käsittelee kaunokirjallisuuden kääntämistä. Jo pikkutytöstä asti muistan olleeni kiinnostunut kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta ja herättelimpä joskus haaveita tiedotusopinkin opiskelusta. Vieras kieli vei kuitenkin mennessään (ja tässä sitä ollaan, melkein rähmällään asian kanssa, jonka luulin olevan helppoa kuin heinän teko), mutta ehkä juuri nimenomaan monimuotoisuutensa vuoksi. Englantia opiskelemaan päästessäni (only if) minun on myös mahdollista erikoistua kääntämiseen ja/tai tulkkaukseen, ja juuri kaunokirjallisuuden kääntäminen kiinnostaa minua valtavasti.

Ajatus kirjailijan ja kääntäjän välisestä yhteistyöstä, duetosta kuten asia artikkelissa ilmaistaan, on valtavan kiehtova ja olen moneen otteeseen jo aiemmin pohtinut tätä kahden ihmisen välistä valtavan intiimiä, mutta samanaikaisesti todella läpinäkyvää suhdetta. Vaikka kääntäjän kohdekielelle kääntämä lähdeteksti on periaatteessa edelleen sama teos, se on kuitenkin samanaikaisesti täysin eri teksti. Se on kääntäjän subjektiivisen tulkinnan, ja luovuuden tuotos, lukijan lähin omankielinen kontakti vieraalla kielellä kirjoittavaan kirjailijaan. Kääntäjällä on mielestäni pelottavan paljon vastuuta ollessaan sidottu paitsi sisältöön, myös kielelliseen muotoon.

Muutama vuosi taaksepäin tutustuin ensimmäistä kertaa Ian McEwanin kirjoihin ja rakastuin heti kirjailijan tyyliin. Pari kirjaa luettuani aloin kuitenkin pohtia näitä käännösasioita ja arvostukseni kääntäjiä (erityisesti Juhani Lindholmia, McEwanin uusimpien kirjojen kääntäjää, ja sisareni ystävän isää [!!!]) kohtaan kasvoi huomattavasti. Vaikka olin jo aikaisemminkin lukenut englanninkielistä kirjallisuutta, aloin ahmia entistä enemmän alkuperäiskielellä kirjoitettuja teoksia ja pitää myöntää, että "ulkomaalaisena" lukijana kiinnitin huomiota sisällön lisäksi myös syntaktisiin ratkaisuihin ja opin näin kieltäkin entistä paremmin.

Vaikka kirjallisuus kiinnostaa, novelleihin paneutuminen pelottaa enemmän kuin elämä.

Glada vappen, nu baila hela natten

2010-05-01T10:45:00.004+03:00

Oma vappuaattoiltani ei kulunut hullusti bailaten, vaan kaiken rehellisyyden nimissä voin myöntää kömpineeni sänkyyn jo puolenyön aikoihin.

Eilinen oli jo kolmas vapaapäiväni tällä viikolla, mutta silti en jostain syystä saanut itseäni tarttumaan pääsykoekirjoihin, vaikka aikaa kokeeseen on enää neljä viikkoa. Neljä lyhyttä viikkoa. Tänään on pakko reipastua, ja vaikka voisin hyvin keksiä miljoona tekosyytä sille, miksi lukeminen ei ole tarpeellista juuri tänään, yhtä ainutta oikeaa syytä en kyllä saa mieleeni.

Illalla tiedossa on sitten herkuttelua vappuillallisen merkeissä. Itseni olen nakittanut perunasalaatin valmistajaksi. Saa taas nähdä millaisen katastrofin saan aikaan; koska kyse ei ole leipomisesta, vaan ainoastaan eri ainesten sekoittamisesta, luulisi ettei kovin paljon voi mennä vikaan. Niin, luulisi.

Happy 1st of May!

Hey big spender

2010-04-28T19:51:00.004+03:00

o·ver·spend

To spend more than is prudent or necessary.
v.tr.
1. To spend in excess of: overspend one's income.
2. To tire out; exhaust: was overspent with toil.

Olen aina kuvitellut olevani tarkan markan tyttöjä, mutta tämänpäiväinen visiitti verkkopankin sivuille sai suoraan sanottuna niskakarvat nousemaan pystyyn ja palan nousemaan kurkkuun. Vaikka tilin saldo ei ollutkaan täysin pyöreä nolla, äimistyin omaa kulutuskäyttäytymistäni viimeisimmän kuukauden aikana. Ensin mielen valtasi hämmästys, sitten epäusko ja lopulta hyväksyntä. Ennen kaikkea minua kuitenkin hävetti. Miten olin voinut edes kuvitella, että minulla olisi varaa tuhlata rahaa samalla tavalla kuin silloin, kun vielä olin täyspäiväisesti töissä. Pohjalukemia lähentelevä saldo ei kuitenkaan saanut minua vaipumaan epätoivoon tai vellomaan tarpeettomassa itseinhossa, vaan pikemminkin suunnittelemaan ainakin kuukauden kestävää ostolakkoa.

Ostolakolla en nyt tarkoita sitä, etten ostaisi yhtään mitään koko kuukauteen. Tarkoitukseni on kiinnittäää vain erityistä huomiota siihen, mihin rahani käytän ja välttää tarpeettomia ostoksia. Koska asun vielä kotona, rahani eivät mene ns. päivittäistavaraan, kuten vessapaperiin tai jokapäiväiseen ruokaan, vaan rehellisesti ilmaistuna kaikkeen muuhun turhaan. Ja koska minusta on mukava tehdä listoja, ja tiedän jo heikot kohtani mitä tulee kulutukseen, innostuin väsäämään myös eräänlaisen "ohjeiston" tai "säännöt", joita pyrin noudattamaan toukokuun ajan.

Älä osta uusia vaatteita tai muita asusteita, vaatekaappisi ei nykyiselläänkään mahdu kunnolla kiinni

Jos sinun on ostettava limuja (ja minunhan on, koska olen riippuvainen), suosi suurempia pulloja, joiden hinta-määrä suhde on huomattavasti paljon järkevämpi kuin puolen litran pikkupulloissa

Älä osta lehtiä; kirjaston lukusali on pullollaan ilmaisia lehtiä

Älä osta karkkia/muita herkkuja viikolla, lauantai on karkkipäiväsi; olen huomannut, että minulta menee älyttömiä summia pelkkään "impulsiivinaposteltaviin"

Vähennä viihteellä käymistä ja keskity nyt vihdoin ja viimein siihen opiskeluun; alkoholi on kallista ja tappaa aivosoluja, kaksi kärpästä liiskattu siis yhdellä iskulla

Marketin kosmetiikka - ja kauneudenhoitotuotteet ajavat usein täysin saman asian kuin putiikkien kalliit erikoisputelit, joten ainakin vertailu on paikallaan uusia tuotteita hankkiessa

Sen sijaan, että vuokraisit ensi-ilta-DVD:n joka viikonloppu, tiedustele ystäviltäsi josko heiltä löytyisi elokuvaa, jota et ole vielä nähnyt - sama pätee elokuvissa käyntiin

Osta vain, jos todella koet tarvitsevasi jotain; ja ei, eBayn huippuedulliset Buy It Now -diilit eivät täytä tätä vaatimusta

Voisin jatkaa listaa varmaan loputtomiin, mutta nämä säännöt saavat kelvata nyt ainakin alustavasti ja ohjata minua kohti järkevämpää rahankäyttöä. Pidemmällä tähtäimellä kokeilusta on hyötyä ainakin tulevaisuuden opiskelijaelämässä, jolloin raha on varmasti tiukassa ja ostoslistalla tosiaan vähän muutakin kuin viikonloppukarkit.

Aktiivinen laiskiainen

2010-04-27T18:45:00.006+03:00

I didn't want to jinx it, so here it goes: Kävinpä valintakokeessa Tampereella!

Aikaisemmin keväällä postilaatikkoon tipahti tosiaan kutsu TAMKin englanninkieliseen koulutusohjelmaan (Degree Programme in Tourism), ja koska minua ei huvittanut kahlata kovin perusteellisesti läpi toiseen kouluun vaadittavaa pääsykoemateriaalia (josta ymmärsin muuten ain murto-osan), päätin lähteä koettamaan onneani mustan makkaran kotiseudulle. Jo yläasteella minussa heräsi orastava kiinnostus matkailualaa kohtaan, mutta lukioon siirtyessäni akateemiset alat alkoivat vedota jo pelkästään huiman koulumenestyksen puolesta. Kolmen vuoden itsensä piiskaamisen jälkeen käytännöllisempi koulutusohjelma on kuitenkin alkanut houkutella entisestään ja tämänpäiväisen kokeen jälkeen olo on sanalla sanoen sekava.

Jos totta puhutaan, ensisijainen hakukohteenihan on Turun yliopiston Englannin kieli, mutta lukemiseni ollessa näin säälittävän vähäistä (tekisi mieli sanoa, että ihan mitä sattuu), on sitä pakostakin joutunut silmäilemään muita koulutuspaikkoja. Tämänpäiväiseen kokeeseen lähdin hienosti ilmaistuna kuin "soitellen sotaan" ja palatessani kaduin syvästi päätöstäni. Toki olin päättänyt pyrkiä sisään kaikilla tiedoillani ja taidoillani, mutta yllätyin omaa reaktiotani huonosti menneeseen kokeeseen. Oliko tosiaan mahdollista, että minä todella ja oikeasti halusin sisään ammattikorkeakouluun; minä, joka olin pitänyt jo vuosia yliopistoa sinä yhtenä ja oikeana vaihtoehtona?

Ennen kirjallista koetta pidetty haastattelu meni mielestäni hyvin ja pisteeni nousivat varmasti haastattelijoiden silmissä parini puhuessa itsensä täysin pussiin. Harmittaa jo nyt hänen puolestaan, sillä tyttö vaikutti todella mukavalta ja sympaattiselta. Toivotaan, että hänen kokeensa meni omaani paremmin. Kirjallinen koe koostui tosiaan artikkelin pohjalta kirjoitettavasta esseestä, englannin kieliosiosta ja matemaattista/loogista päättelykykyä mittaavasta osiosta. Ainoa asia, johon kahden tunnin pakerruksen jälkeen olin tyytyväinen, oli ns. kielioppiosio. Esseestä en aio lausua sanaakaan ja matematiikka ei tosiaan ole koskaan ollut vahvinta alaani. Tällä hetkellä toivon vain, että pääsisin säälittävästä (ja naurettavan alimittaisesta) esseestäni huolimatta sisään. Opinahjo tuntui todella rennolta paikalta, samoin ihmiset, eikä Tamperekaan kaupunkina saa minulta järkyttäviä miinuspisteitä.

Huh, helpottaa huomattavasti, kun pääsee näin keventämään sydänalaansa. Päivä ei kuitenkaan ole ollut vain yhtä ahdistusta ja hiusten halkomista, sillä päästessäni kokeesta puolenpäivän aikaan suuntasin kaupungille tavoitteenani löytää uusi kevättakki. Mission failed, mutta kyllä mukaan tarttui kaikkea muuta kivaa.

Hukkasin lempihuivini (R.I.P) viimesyksyisen baari-illan tiimellyksessä ja olenkin siitä asti etsinyt toista täydellistä yksilöä paikkaamaan tuota suurta aukkoa, jonka tuo mustavalkoinen, höyhenenkevyt ja vauvanpyllyn pehmeä kaulahuivi jätti. Tänään silmään osui H&Mllä tämä ihanan värinen yksilö (huomatkaa, myös raidallinen!), joka lopulta päätyi kassan kautta kotiin.

Samasta liikkeestä nappasin mukaani myös hyväksi havaitut trikoosortsit, jotka toimittavat yöpuvun alaosan paikkaa. Pink is my colour, ei kai.

Näitä balleriinoja en tosiaan Tampereelta asti kotiin raahannut, vaan tämän tuplaparin kävin hakemassa läheisestä Tarjoustalosta. Näiden suhteen myönnän joutuneeni mainoksen uhriksi; maanantaina postilaatikkoon ilmestynyt lehdyke sai jalan astumaan polkimelle ja kiitämään lähimpään markettiin.

Viimeisintä ostosta olin haudutellut jo pidemmän aikaa ja lopulta muissakin blogeissa hehkutettu shampoo päätyi minunkin kylpyhuoneeni puolelle. Pitää myöntää, että shampoon tuoksu on kyllä hivenen omituinen, mutta hiukset olivat pesun jälkeen silkkisen pehmeät.

Siitä asti, kun sain raahattua matkatavarani InterCityyn ja painettua takapuoleni neljännen vaunun ikkunapaikalle nro 15, olo on ollut tajuttoman nuutunut ja heikko. Valitettavasti iltapalan jälkeinen aika tulisi vielä pyhittää artikkelikokoelman muistiinpanoille ja mahdollisesti myös valmennuskurssin materiaaleille. Ei jaksa.

Tallinnan turné

2010-04-15T11:33:00.004+03:00

Maanantain vietin turkkilaisen ystäväni kanssa Tallinnan päiväristeilyllä (jolta meinasimme myöhästyä, koska en saanut kammettua itseäni ylös sängystä tarpeeksi aikaisin), jonka aikana keskityimme lähinnä keväisessä kaupungissa kiertelyyn ja takaisintulomatkalla siiderin lipittelyyn sekä nuokkumiseen. Terassikin tuli kaupungissa korkattua ja kaverini istui ulkona t-paidassa samanaikaisesti, kun itse värjöttelin parka-takkini syövereissä. Vaikka palasimme Helsinkiin täysin uupuneina, nautin päiväreissusta valtavasti ja odotan innolla aurinkoisia kesäpäiviä, jolloin pääsen taas nauttimaan Hansakaupungin kaduista.

Aika Huilata

2010-04-04T18:19:00.000+03:00

Parasta juhlapyhissä on herkuttelu. Pääsiäisen kohdalla voi ainakin yrittää vedota juhlaa edeltävään paastoon, kun hedelmävälipala vaihtuu suklaamunaan ja peruskotiruoka ravintolaillalliseen.

Tänään lunastimme "Zumba-haasteen" palkinnon paikallisessa ravintolassa. Perusturvallisen kanan sijasta päätin ylittää itseni ja kokeilla jotain aivan uutta, grillattua tofua. En ollut koskaan ennen maistanut tofua, enkä kyllä joutunut pettymään. Soijajuustopalat näyttivät isäni mielestä hieman kärähtäneiltä paahtoleivänpaloilta, mutta ainakin minä ihastuin niiden makuun. Nyt pitäisi vain itsekin päästä kokeilemaan jotain hyvää tofureseptiä ja toteamaan taas kerran, että olen turhake keittiössä.

L(oskaa) o(n) v(ieläkin) e(nemmän)

2010-03-21T17:48:00.005+02:00

Loskan, kuran ja veden vallatessa katuja minä tilaan valkoiset kangaskengät - käytännöllisyys ja mieliteot kulkevat harvoin käsi kädessä.
Tämä pari tuskin päätyy jalkaan ja ulos vähään aikaan, vaikka mustia tennareita uskaltauduinkin jo ulkoiluttamaan eilen; ensimmäistä kertaa neljään kuukauteen!

Let us have what's left

2010-03-14T14:09:00.005+02:00

Joskus on hyvä koluta kaapit tyhjiksi ennen kuin ryntää kahmimaan uusia elintarvikkeita kaupan hyllyiltä.
Lauantai-illan herkutteluun valmistui rieskapizzaa, ja sunnuntai-lounaan jälkipalaksi leipävanukasta pari päivää vanhasta ciabatasta. Halpaa ja hyvää.

Oh yes I call this revision

2010-03-10T19:50:00.003+02:00

Minun tapauksessani sanakirjan käyttöhän kertoo tavattoman aktiivisesta ja ahkerasta opiskelusta ja tänään huulet sai karrelle ihan englanti-suomi -sanakirjaan asti päätynyt maistuva tuotemerkki. Minut tuolle sivulle tuonut hakusana (orthology? orthodoxy? or .. something?) katosi mielestä yhdessä silmäyksessä, kun kesämuistot pääsivät valloilleen ja kutkuttivat mukavasti sydänpohjaa.

Näitä hamstrattiin ... ja monta pakettia.

Tekniikan rähmäkäpälä

2010-03-09T17:11:00.004+02:00

Tällainen tuli kotiutettua eilen. Kyseessä on siis Samsung b3310, supersöpö pinkki matkapuhelin, josta olen haaveillut jo pidemmän aikaa. Eilen olin aivan onneni kukkuloilla, mutta tänään fiilikset ovat olleet vähän erilaiset.

Tuntuu, että puhelimen QWERTY-näppäimistöä pitää hakata sellaisella voimalla, että heikompia hirvittää ja muutenkin koko yleistoimivuus tökkii. Puhelimessa ei siis ole mitään selkeää vikaa, vaan käyttöä hankaloittaa eniten oma asennevammani. Soitin jopa jo liikkeeseen kysyäkseni voiko puhelimen palauttaa tai vaihtaa toiseen, mutta vastaus oli raadollisen kielteinen, sillä puhelin "on otettu jo käyttöön".

Harmittaa aivan älyttömästi tällainen oma naiivi hölmöys, mutta joskus käy näinkin. Pitää vaan ottaa virheistään opiksi, kiristellä hampaita ja toivoa, että upouusi puhelin simahtaa ihan itsestään takuuajan ollessa voimassa (kyllä, olen epätoivoinen ja tyhmäkin).

Now read it out loud

2010-03-04T20:59:00.004+02:00

Iskä kiikutti tänään kotiin kaksi punaista paholaista, jotka valitettavasti ovat välttämättömiä tulevaisuuteni kannalta.

Päälle satasivuisten artikkelikokoelmien tulostaminen kotikoneelta ei olisi ollut ekologista, ekonomista tai muutenkaan järkevää, joten isipapan työpaikan tulostushirviö sai hoitaa homman. Turun AMK:n materiaalin sisällöstä minulla ei ole otsikkoa syvällisempää tietoa, mutta odotettavissa on todennäköisesti paljon tekstiä, liikaa vaikeita sanoja ja informaatiotulvasta johtuva pakokauhu. Ja kaikki tämä tietenkin englanniksi.

Toinen pikku piru sisältääkin hieman mieluisampaa luettavaa, ja suomen kielellä, Hallelujah! Toisaalta tämäkin kokoelma on yli satasivuinen ja kun luettavissa on vielä itse pääsykoekirjan lisäksi novellikokoelman novellit (ja tietenkin niiden analysointi), kääntämisen ja tulkkauksen salat saattavat vielä parin kolmen kuukauden jälkeenkin jäädä salaisuuksiksi.

Tänään ensimmäistä kertaa elämässäni tuntui siltä, että vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken! Ahdistushan siinä meinasi iskeä ja luku-urakan jälkeinen työmatka pyörän selässä oli yhtä mulkoilua ja hampaiden kiristelyä. Minulla on tapana kehittää stressiä pienimmistäkin asioista ja kun elämän kaikki ohjakset eivät olekaan käsissäni, tuntuu joskus siltä, että seinät kaatuvat millä hetkellä hyvänsä päälleni. Olo helpotti onneksi jo töihin päästyäni ja vaikka aamupäivällä hahmottelemani "aikataulu" päivälle näytti liiankin tiukalta, aikaa riitti loppujen lopuksi jopa sudokun ratkomiseen ennen spinningiin suuntaamista.

Lukeminen onnistui tänään suhteellisen hyvin, mutta samaa ei voi kyllä sanoa iltatreenistä. Vasemman polvitaipeen jänne(?) kiukutteli ikävästi ja etureidet anoivat armoa jo viitostasolle siirryttäessä. Vaikka kyseessä oli periaatteessa sama cardio kuin maanantainakin itse tehdyn työn määrän huomasi kyllä vaatteissa; tällä kertaa en pystynyt puristamaan litraa hikeä treenipaidastani.

Huomenna alkavat Talvipäivät ja tämä tyttö on päättänyt visusti viettää yöt kotona. Majoituspaikkaan ei tule juoksevaa vettä, paikassa ei ole sisävessaa ja kaikki tarvittava pesuvesi pitää kantaa järvestä ... ei käy. En pidä itseäni sievistelevänä tai muutenkaan liian hyvään tottuneena, mutta jossain menee raja, ja minulla se menee hyvin selkeästi tässä. Kesällä pärjään nihkeästi sen pakollisen viikon ilman kunnon mahdollisuutta peseytyä, mutta talvi on vuodenaika erikseen.

Spicy salsa

2010-03-02T16:05:00.004+02:00

Tadaa, tässä se nyt on: ZUMBA! Haimme äitin kanssa paketin sunnuntaina postista ja ainakin tähän asti setti on ollut kovassa käytössä.

Viikonlopun (erityisesti perjantain) jäljiltä olo oli nuutunut ja vatsa turvonnut kuin pullataikina, joten eilinen kului pääsykoerupeaman lisäksi zumbaten ja crossaillen. Illan tupla-CS:n (Basic 30' + Cardio 45') jälkeen olo oli lievästi ilmaistuna kuollut, mutta onnellinen - endorfiinihumalan olisi toivonut kestävän tähän päivään asti.

Tänään pääsin ylös sängystä hieman eilistä aikaisemmin, joten opiskeltuakin tuli taas vähän enemmän - tehokkuudesta en sano yhtään mitään. Lounaan ja pikku pyörälenkin jälkeen pistin DVD:n taas soittimeen ja tanssahtelin Zumban tahtiin noin 35 minuuttia. Yläkroppa on ollut jumissa lauantaista lähtien, joten kovin nautinnollista tanssiminen ei ollut, mutta ainakin saan pistää "raksin ruutuun". Isäni nimittäin heitti ilmaan sunnuntaina yllättävän haasteen: jos perheemme kaikki naiset zumbaavat vähintään 20 minuttia joka päivä kahden viikon ajan, hän lupaa tarjota ruhtinaallisen illallisen paikallisessa ravintolassa. Ja mehän otimme haasteen vastaan asenteella periksi ei anneta! "Kuinka joku kehtaakin epäillä, että postimyynnistä ostettu tuhottoman kallis jumppavideo jää muutaman viikon jälkeen pölyttymään kaapinperälle?"

Olen ehtinyt myös kauhistella kuivankoppuraa lettiäni, joka on käynyt kampaajan osaavassa käsittelyssä viimeksi noin ikuisuus sitten. Viime värjäyskerrastakin on vierähtänyt tovi ja tässä siitä todiste:

Mahtavaa, kun hiukset näyttävät juuripestyinäkin likaisilta. Tukka-ahdistusta helpotti onneksi kuva, johon törmäsin aivan sattumalta.

Ihana Rachel Bilson onnistuu näyttämään aivan upealta selkeästä juurikasvustaan huolimatta. Ainoa ongelma tässä on nyt se, että minä en ole Rachel Bilson ...

Rachel Bilsonin kuva via http://pacificcoastnews.com

Dagen efter festen

2010-02-27T22:23:00.002+02:00

Olen siitä onnekas, että krapula ei kuulu niihin asioihin joista kärsin liian villiksi venähtäneiden iltojen jälkeen. Tosin moraalinen krapula on usein sitäkin kauheampi. Onneksi sain piristettyä itseäni parituntisella tehotreenillä (Sweatbic + Zumba) ja digiboxitallennuksella. TV1:sen Toisia naisia on yksi niistä harvoista sarjoista joita nykyään jaksan edes seurata.

Summer loving

2010-02-26T14:30:00.005+02:00

Maanantai-iltana startannut Tukholman risteily sai päätöksensä jo keskiviikkona (vaikkakin tunnin aikataulusta myöhässä), mutta kuvat melko minimaalisista ostoksista sain räpsäistyä vasta tänään. Mukaan kotisuomeen Pohjanlahden tuolta puolen lähti perusvaatteita liikkeistä, jotka ainakin vielä tällä erää ovat vain skandinaavien ulottuvissa. Pystyn jo sieluni silmin näkemään itseni vaeltamassa näissä ihanan ohuissa paituleissa pitkin katuja kesäpäivän muuttuessa illaksi ilman mitään selvää merkkiä.

Kesäkuume nousi entisestään, kun kotona vastassa odotti polvenkorkuiset nietokset uutta lunta. Viekkaana tyttönä sain onneksi siskon hoitamaan kolaukset puolestani ja pääsin itse makoilemaan sohvannurkkaan. Epätoivoisesti yritin kyllä opiskellakin, mutta kolmen sivun jälkeen simahdin totaalisesti pääsykoekirja kädessäni, ja vieläpä istuma-asennossa!

Huomasin tänään aamusta univelkojen vielä painavan yrittäessäni epätoivoisesti täyttää päivän urheilukiintiön. Jo pelkkä kymmenen minuutin crosstrainer-harjoittelu tuntui ylivoimaiselta. Lähdinkin salilta naurettavan ripeästi, mutta joskus on osattava kuunnella kehoa. Sitä paitsi, illalla on luvassa tyttöjen (ja parin pojankin) ilta boolin äärellä, joten yritän säästellä itseäni, jotten uuvahtaisi heti alkuillasta.

Hyvä(hkö) sunnuntai

2010-02-14T21:00:00.000+02:00

Lähes onnistunut inhokkipäivä koostui näistä:

Mikään ei saa vatsaa onnellisemmaksi kuin urheilusuorituksen jälkeen nautittava kaurapuurolautasellinen.

Frendit kuluttavat DVD-soitinta tasaisin väliajoin ja piristävät päivää huomattavasti. Vain harva asia saa minut hirnumaan niin kuin tämä yhä ruudussa vilahteleva TV-komedia.

Mehukas paketti, mutta millä hinnalla?

2010-02-12T15:10:00.007+02:00

Koko viikko on mennyt minulta pääasiassa kiukutellessa, mutta eilen saapunut "yllätyspaketti" piristi ainakin 15 minuutiksi ennen vatsa-selkä-pakara -jumppaan kirmaamista (jonne minulla ei muuten ole aikomustakaan mennä enää toistamiseen).

Piristysruiskeena toimi eBay:sta huudettu "kultainen" käsikoru, joka jäljittelee Juicy Couturen kahlekoruja. Kyseessä on siis replica, jäljennös ja korusta maksoin noin 18 euroa postikuluineen. Melko suolainen hinta "väärennöksestä", mutta tällä budjetilla ei aitoja Juicyn koruja ostellakaan, joten tällaisten kuolevaisten on vain tyydyttävä siihen seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon.

Tiedän monien ihmisten saavan vilunväristyksiä jo pelkästään sanasta "jäljitelmä" ja myös itse pyrin pääasiassa sijoittamaan rahani ns. kestäviin tuotteisiin, mutta YLE TV2:sen neliosaista Verta, hikeä ja T-paitoja -dokumenttia katsellessani tieto siitä, että jopa merkkituotteet saatetaan tuottaa kurjissa ja epäinhimillisissä olosuhteissa vain varmistui ja laittoi minut ajattelemaan muutenkin tuottamista ja tuotteistamista.

Onko oikeastaan aivan se ja sama ostammeko aidon vai väärennöksen, jos kummatkin ovat samaa alkuperää, samojen käsien tuotetta? En todellakaan kannata halpa - tai lapsityövoimaa, siitä ei ole kyse, vaan pikemminkin haluan kyseenalaistaa brändäyksen, eli sen mikä tekee jostakin tuotteesta paremman kuin toisen. Monet tutkimukset kun ovat jo todistaneet, että kallis ei takaa laatua ja halpakin voi olla kestävää.

Toki on otettava huomioon myös tekijänoikeudet, joita auttamatta loukataan jäljitellessä toista tuotetta, kun siitä aiotaan vieläpä hyötyä. Entä sitten jäljennöksen ostaminen, tukeeko ostaja rikollista toimintaa, jos hän tietoisesti ostaa väärennetyn tuotteen? Esimerkiksi Italiassa pelkästä väärennöksen ostamisesta voi saada mojovat sakot (aina 10 000 euroon asti), joten polttavan suurennuslasin alle asetetaan myös muka-viaton kuluttaja. En tiedä onko lainsäädännössä kyse alkuperäistuottajien suojelusta vai esimerkiksi eettisyyden tukemisesta, mutta pilviä hipovilla sakkohinnoilla monet pysyttelevät varmasti kaukana katukaupustelijoiden kojuista.

Itse en kuitenkaan tunne tekeväni mitään väärää (enkä oikeastaan teekään, jäljennösten tuominen Suomeen omaan käyttöön on täysin sallittua), vaikka tunnen pienen piston sydämessäni pohtiessani käsikoruni alkuperää. Omatuntoani ei kuitenkaan kolkuta jumalattomasti, mikä toisaalta kauhistuttaa minua. On häpeällistä huomata turtuneensa materiaan niin, että sen pystyy ottamaan täysin itsestäänselvyytenä. Ja se, että esine saa minut piristymään synkän viikon keskellä ... mistä se puolestaan kertoo?

...

2010-02-11T14:53:00.008+02:00

Tänään ärsyttää ...

En ymmärrä miksi tämä talvi turhauttaa minua niin paljon, sillä vielä kolme kuukautta sitten olisin antanut vaikka oikean käteni lumesta ja pakkasesta. Kylmä on kohmettanut hartiat korviin ja niskanikamasta säteilevä kipu väristyttää koko kroppaa.

Salikorttikin umpeutui eilen enkä tiedä onko minulla juuri nyt varaa tai halua maksaa 82 euroa seuraavasta kuukaudesta ja siitä, että pääsen hikoilemaan 30 muun kunnonkohottajan kanssa ahtaassa huoneessa (vaikka se ihanaa onkin).

Töissä on ollut tavattoman hiljaista ja vaikka monet varmasti nauttisivat työpäivästä, joka koostuu pääasiassa netissä surffailusta, minua se ei jaksa innostaa (ainakaan juuri nyt) ja toivoisin vain olevani kotona toteuttamassa minulle langetettua viikkosiivousta.

Tiedän kuitenkin, että melankoliassa rypeminen ei muuta asioita tai ainakaan tee olosta yhtään sen parempaa, joten yritän epätoivoisesti suunnata ajatukseni kohti viikonloppua, tulevaa Tukholmanristeilyä sekä äitin puolivillaista lupausta Zumba-DVDn hankkimisesta, Olé!

Asenne esiin!

2010-02-10T17:30:00.005+02:00

Hetken mielenhäiriöstä päätimme kaverin kanssa hankkia liput Amnestyn ja YleX:n yhteistyössä järjestämään Asenne esiin! -konserttiin, jossa PMMP ja Jätkäjätkät konsertoivat hyvällä asenteella seksuaalista väkivaltaa vastaan Helsingissä kulttuuriareena Gloriassa eilen 09.02.

Ennen konserttia piipahdimme kuitenkin Rossossa hakemassa vähän murua rinnan alle ja samalla treffaamassa kaupungissa ostoksilla ollutta siskoa. Ravintolasta jatkoimme Helsingin jäätävään viimaan ja kohti Akateemista, josta oli tarkoituksena etsiä jotain "kevyttä" englanninkielistä kirjallisuutta pääsykoekirjan vastapainoksi. Itse en löytänyt etsimääni, mutta kaveri kyllä löysi lähes 400-sivuisen kirjan raiskauksen historiasta, some light reading, eh?.

Ensimmäisenä Glorian lavalle kavunnut Jätkäjätkät herätti kunnioitusta jo pelkästään 10-henkisellä kokoonpanollaan. Letkeä sävelkulku miellytti kyllä korvaa, mutta viidennen kappaleen kohdalla olo oli oikeastaan enemmänkin ärsyyntynyt tiettävästi hyvinkin poliittisesti kantaaottavien lyriikoiden hautautuessa parven siiderinhuuruiseen jutusteluun. Sanoista ei saanut mitään selvää ja jos kappaleissa jokin sanoma oli, se viuhtoi kyllä auttamatta ohi korvien.

Hieman vaillinaiseksi jäänyt musiikkikokemus Asan ja kumppaneiden taholta ei onneksi jäänyt harmittamaan, sillä pian lavalle tanssahteli muovipussiasuissaan upea PMMP-duo.

Tytöt vetivät upean setin ja live-esiintyminen oli aivan omaa luokkaansa: läsnäolo ja energia olivat huipussaan!

Loppuun asti emme jääneet konserttia kuuntelemaan, sillä molemmilla oli valitettavasti edessä aikainen herätys ja työpäivä. Tehdessämme lähtöä tajusimme junan lähtevän 15 minuutin sisällä ja kipitimme puolijuoksua (samalla liukastellen) asemalle vain todetaksemme VR:n taas kerran varautuneen "onnistuneesti" lumentuloon. Kymmenen minuutin odottelun jälkeen pääsimme kuitenkin lähtemään ja tyyräytymään yllättävän täyteen vaunuun, jossa viihdytimme kanssamatkustajia muun muassa muistelemalla miten sormikas-pupu tehtiinkään.

Summa summarum, itse ainakin nautin illasta oikein paljon vaikka se venähti tavallista pidemmäksi. En yleensä pidä ns. muutoksista arjessani, mutta tällaiset kokemukset saavat huomaamaan, että toisinaan on ihan terveellistä rikkoa rutiineja.

Drawn to you

2010-02-07T19:41:00.004+02:00

Inhoamani sunnuntait ovat kuin luotuja pieneen näperrykseen ja teellä läträämiseen. Onnistuin vihdoin toteuttamaan pitkään mielessäni muhineen suunnitelman uuden, hieman edullisemman merkkilaukun hankinnasta. Internetistä inspiraationsa saanut halpaversio vaati muodostuakseen vain kangaskassin, mustan tekstiilitussin, hopeisia paljetteja sekä tietenkin lankaa ja neulaa; laskelmieni mukaan kulut jäävät alle kuuden euron.

Samaan syssyyn päätin taiteilla myös muutaman ystävänpäiväkortin. Äiti kyllä vihjaisi, että tällainen menisi myös syntymäpäivä - tai vuosipäiväkortista. Molemmat päivät kun sattuvat osumaan juuri ensi viikolle. Ajatella, että vanhempani ovat olleet naimisissa jo 20 vuotta (ja äitini täyttää ... noh, vuosia)!

Vaikka sunnuntait ovat mielestäni yleisesti ottaen kuvottavia, on tässä päivässä ollut myös jotain hyvääkin: olen saanut lepuuttaa eilen juoksulenkillä kipeyttämääni lonkkaa ja risteilymatka Tukholmaan on ainakin alustavasti merkattu kalenteriin.

Mansikkarahkapiirakka

2010-02-05T14:08:00.007+02:00

Edellisessä päivityksessä mainitsemani piirakka valmistui vihdoin ennakkoluuloista huolimatta ja ulkonäöstä päätellen vaikuttaa jopa ihan syötävältä. Jääkaapissa jäähtyvä piiras odottaa vielä hiihtolenkiltä palaavaa äitiä koemaistajakseen ja kaikessa tasa-arvon, reiluuden ja sensellaisen nimessä on kai minunkin uskalluttava lohkaisemaan pala aamupäivän tuotostani. Fiksuna tyttönä äiti tajusi onneksi myös varata jääkaappiin itse päivänsankarin, Runebergin, leivoksia, jos kotitaloustaidottoman tyttären leipomukset päätyvät roskakoriin. Jos piirakka kuitenkin osoittautuu menestykseksi, saattaa olla, että uskaltaudun jopa tarjoamaan sitä huomenna saapuvalle isoisälleni!

edit: Olipa pahaa, pääasiassa mautonta. I'm such a tool in kitchen :-(

Essentials of the moment

2010-02-05T09:56:00.005+02:00

Kaikkea sitä vaivautuu/innostuukaan tekemään, kun on ylimääräistä aikaa (hmm, miten olisi pääsykokeeseen lukeminen?) käsillä. Laiskan vapaapäivän kunniaksi päätin kuvailla arkeni olennaiset "ainesosat" ja samalla leikkiä kameran säädöillä kaikkien taitojeni mukaan.

Joulun alennusmyynneistä ostetut Niken sisäkengät ovat uskomattoman lightweight ja siksi juuri täydelliset salitreeniin. Toisin kuin edelliset kenkäni, tämä pari ei paina eikä heilu jalassa ja vieläpä näyttää hyvältä! Salilla tulee käytyä noin 4 kertaa viikossa, joten popot ovat aika kovassa käytössä.

Nelikko, jota ilman en astu jalallani ulos talosta koostuu kännykästä, lompakosta, avainnipusta ja ihanasta pinkistä iPodistani. Nämä tarve-esineet pyörivät milloin missäkin, yleensä kuitenki luottolaukun pohjalla tai takintaskun uumenissa.

Esittelypäivityksessä mainitsin hakevani yliopistoon opiskelmaan Englannin kieltä, joten kaiken järjen mukaan kevääni tulisi kulua pitkälti nenä pääsykoekirjaan painettuna. R.L.Traskin Language: The Basics on onneksi ollut yllättävän mielenkiintoista luettavaa eikä reilun 200 sivun rupeama ole tuntunut ylitsepääsemättömän raskaalta. Toisena pääsykoekirjana on The Norton Anthology of Short Fiction, joka sisältää kokoelman lyhyitä novelleja ja joista muutama on valittu myös valintakoeaineistoon. Oppikirjojen lisäksi olen yrittänyt lueskella myös fiktiivistä kirjallisuutta ja viimeisin lukemani teos, Siri Hustvedtin What I Loved, lukeutuu kyllä suosikkieni joukkoon. Tiedän menettäneeni paljon sisällöllisesti olennaista lukiessani kirjan alkuperäiskielellä, sillä let's face it suomi on äidinkieleni, mutta vieraalla kielellä luettaessa huomio kiinnittyy myös sanoihin ja lauserakenteisiin, ei ainoastaan ja vain tarinaan.
Tällä hetkellä lukuvuorossa on myös Hustvedtin uutuus, Lumous, jota en ole ehtinyt lukemaan muutamaa kymmentä sivua pidemmälle.

Vielä reilu vuosi sitten en omistanut edes omaa meikkipussia, meikkivoiteesta puhumattakaan, mutta nyt en voisi kuvitellakaan pärjääväni ilman tiettyjä ehostustuotteita. Arkimeikkini loihdin tavallisesti Maybellinen Wonder Finish nestemäisellä meikkivoiteella, Max Factorin Pan Stikillä, Lumenen mineraalipuuterilla, Chanelin poskipunalla sekä Kanebon/Sensain 38° ripsivärillä. Kummallista, miten muutama perustuote voikaan taikoa möröstä ihmisen aamutuimaan.

Arkeeni kuuluu toki monia muitakin kapistuksia, mutta minulla on kärsivällisyyttä ja keskittymistä luonnollisesti vain rajallinen määrä, ja kun piirakkakin paistuu uunissa, kameran toimintoihin sekä valotukseen keskittyminen saattaa vähän haparoida.

Hurinaa ja herkkuja

2010-02-02T19:06:00.006+02:00

Sen sijaan, että olisin tänään kömpinyt ylös sängystä puoli kahdeksan aikaan ja taistellut tieni aamupakkasessa töihin, sain nautiskella vällyjen alla ylimääräiset (ja ruhtinaalliset) 30 minuuttia. Oikestaan vasta yhdentoista aikaan startannut päivä kului kyllä perinteisesti ratin takana, mutta tällä kertaa kaasujalan alla hurahteli meidän oma Mazda. Isäni oli ilmoittanut minut seuralaisekseen työpaikkansa järjestämään vuosittaiseen liukasrata-ajo -koulutukseen, joka sisälsi tunnin teoriaosuuden lisäksi ulkona värjöttelyä sekä raivokasta ratinkääntelyä jäädytetyllä radalla. Vaikka koko kroppa oli päivän päätteeksi kamalassa kohmeessa, yleiskuva koulutuksesta jäi yksinomaan positiiviseksi.

Kotiin palatessani hytisevää kehoa lämmitti (ainakin sisältäpäin) keittiönpöydällä odottava paksu, vaaleanpunainen kirjekuori, jonka kätköistä paljastui Italiasta Suomeen asti matkanneita herkkuja. Grazie Francesca!

Yhteenkään kohvehdeista en ehtinyt vielä kajota, mutta jos ne painivat samassa sarjassa muun italialaisen ruoan kanssa, luulen etten tule pettymään.

Tämä pussi aiheutti jo pientä kulmien kurtistelua, mutta pienen nettiin suuntautuneen Neiti Etsivä -hetken jälkeen minulle paljastui ainakin tämä:

From Wikipedia, the free encyclopedia
Taralli are an Italian snack food, common all over the southern half of the Italian Peninsula. A cracker similar in texture to a breadstick or a pretzel, taralli can be sweet or savory. Sweet taralli are sometimes glazed with sugar. Savory taralli may be flavored with onion, garlic, sesame seeds, poppy seeds, fennel, pepper or just salt. Sweet and plain taralli are often dunked in wine.

Suola - ja leipätikkujen ystävänä odotan innolla mitä tuleman pitää, mutta koko totuus paljastuu varmaankin vasta pussinsuun auettua.

Kolmatta keraa väliin jätetty ruotsinkurssi kummittelee mielessä varsinkin kun ilta on kulunut pääasiassa tietokoneen ääressä. Pääsykoekirjaan en ole luonut vielä silmäystäkään, mutta onneksi tiistai-illan tv-tarjonta on niin säälittävää, että houkutuksia tuskin enää esiintyy. Ehkä puurolautasellinen ja sohvannurkka ovat omiaan herättämään tehokkaan opiskelijan sisältäni vielä tänään.

I truly madly deeply hate sundays

2010-01-31T19:23:00.002+02:00

Kun parahdan kovaan ääneen inhoavani sunnuntaita, saan usein osakseni katseita, joista paistaa läpi epäusko ja huvittuneisuus. Edes maanantai ei saa minua kiemurtelemaan tavalla, jolla sunnuntai tekee oloni epämukavaksi, saamattomaksi, laiskaksi ja pysähtyneeksi. Yksi kokonainen päivä tuhlautuu viipyilyyn ja tunnit laahaavat eteenpäin kuin vanhukset kassajonossa ruuhka-aikaan. Tiedän monien nauttivan tästä "sunnuntai-illuusiosta", sohvannurkasta, TV:stä ja täydellisestä tekemättömyydestä, mutta minulle tuo (eli tämä) päivä aiheuttaa käsittämättömän riittämättömyyden tunteen, jonka kanssa painiskelusta en todellakaan nauti. Minulle sunnuntai edustaa kaikkea muuta kuin rentoutumista, enkä osaa edes argumentoida väitettäni hyvin tai uskottavasti.

Kaikista pahimpia ovat kuitenkin juuri tällaiset päivät. Lunta pyryttää taivaan täydeltä ja vaikka päivä onkin pidentynyt huomattavasti sitten marras - tai joulukuun, pilvien muuraama taivas synkkenee jo alkuillasta ja vuorokauden aikana saatava valon määrä jää naurettavan pieneksi. Päivittäin kasvavat lumivallit tuntuvat eristävän minut muusta ulkomaailmasta ja kun matkaa paikalliseen keskustaan on reilut kolme kilometriä, jo pelkkä ajatus polvenkorkuisessa kinoksessa kahlaamisesta saa hylkäämään ajatuksen rennosta teehetkestä kahvilaidyllissä. Kahvittelun sijaan tavakseni on muodostunut monen tunnin symbioosi rakkaan tietokoneeni ja jääkaapin kanssa. Illalla takaraivossa painaa henkinen krapula kaikesta napaan ahdetusta ruoasta ja tekemättömistä tehtävistä. Niin, sunnuntaina en kykene edes kynäilemään muutamaa hassua tehtävää, vaikka samanaikaisesti valitan tekemisen puutteesta.

I am

2010-01-30T13:09:00.004+02:00

Uuden blogin aloittaminen ilman itse kirjoittajan esittelyä tuntui jotenkin oudolta, joten päätin yrittää tiivistää itseni muutamaan virkkeeseen.

Inhoan sunnuntaita, joka on ilman muuta jopa maanantaita kuvottavampi päivä.
En pelkää yksinäisyyttä.
Kutsumanimeni on tosiasiassa toinen nimeni.
Aion päästä opiskelemaan yliopistoon pääaineenani Englannin kieli.
Saan vieroitusoireita, jos en pääse liikkumaan muutamaan päivään.
En muista milloin viimeksi olisin nukkunut täyttä yötä.
Olen aina kadehtinut ihmisiä, jotka uskovat itseensä ja kykyihinsä.
Rakastan puuroa ja tummaa suklaata.

Pack your bags I'm ready to go

2010-01-29T17:09:00.007+02:00

Inspiroiduin niin Trendin "Trendi loves" osion matkatärpin (joka muuten käsitteli New Yorkia, yhtä maailman mielenkiintoisimmista kaupungeista) valokuvasta, että päätin myös itse toteuttaa oman kuvaukseni. Halusin kuvaani asioita, joita kuvittelin tyylikkään It-tytön voivan kiikuttaa mukanaan käsimatkatavaroissa matkatessaan ympäri maailmaa (antakaa anteeksi latteuteni). Taustana käytin tavallista valkoista lakanaa, Photoshop hoiti viimeistelyn.

Kuva alkuperäisestä jutusta skannattu uusimmasta Trendistä (Helmikuu 02/10)